Heräsin aamulla kahdeksan maissa. Katsoin ulos. Jess, vettä sataa ja sataa säätiedotuksen mukaan koko päivän. Mitähän tästäkin tulee? Heitin kumpparit jalkaan ja lähdin talsimaan koululle.
Seitsemästä kolme pääsi lähtemään tälle kostealle retkelle. Hyppäsimme pikkubussiin ja suuntasimme kohti Punkaharjua. Matkalla yritimme hieman koota ajatuksia edellisen aivoriihen pohjalta, jotenkin puun tieto tulisi liittää tähän prosessiin...
Saavuttuamme Lustoon menimme ensimmäiseksi labraan, jossa saimme perinpohjaisen power point-esittelyn puiden vuosilustoista sekä niiden, että metsien tutkimisesta. Puiden vuosirenkaissa on paljon tietoa puun vaiheista, se vain tulee osata kaivaa esille! Esityksen jälkeen saimme tutustua, kuinka vuosilustoja tutkitaan konkreettisesti mikroskoopeilla ja nykyaikaisemmilla skannereilla. Pienten alkuvaikeuksia jälkeen saimme kuin saimmekin lustot näkymään lähietäisyydeltä.
Tämän jälkeen siirryimme yläkertaan ruokailemaan. Ruokailun ohessa kävimme pientä ajatuksten vaihtoa ja prosessin keskiöön tuntui vahvistuvan jonkilainen puuhahmo, joka johdattaisi oppilaat historiasta nykypäivään omasta näkökulmastaan. Mahdollisen mobiilipelin luominen tämän ympärille kuuloastaisi kiinnostavalta toteutustavalta.
 |
| Etualalla alkuperäisiä puita, taaempana entisöityä osaa. |
|
Ruokailun jälkeen hyppäsimme takaisin pikkubussin kyytiin ja lähdimme kiertämään maastoon. Oppaanamme toimi Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija, Teijo Nikkanen. Ajoimme Punkaharjun upeita maisemia vilkuillen kohti ensimmäistä etappia,
Kuikonniemen salpalinjaa. Saavuttuamme perille näky oli yhtäaikaa upea ja karmiva. Vaikkei paikanpäällä ollut koskaan päästy tositoimiin, oli paikan näkeminen vaikuttavaa. Mieleni hyppäsi heti Väinö Linnan Tuntemattomaan Sotilaan tunnelmiin.
 |
| Taistelimme vesisadetta vastaan. |
|
|
Salpalinjalta siirryimme Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistoa. Oli kuin olisi ajanut satumetsän läpi. Näin syksyllä osa puista oli jo tiputtanut lehtensä, mutta kesällä puistossa vierailu voisi olla vielä vaikuttavampi kokemus.
Viimeisenä etappinamme oli
Laukansaaren torppa. Viimevuoden ryhmä oli työstänyt tätä historian prosessia torpan raunioista käsin. Oli mielenkiintoista tehdä omassa päässään mielikuvamatka historiassa taaksepäin torpan kultavuosiin.
 |
| Tytöt ihmettelemässä torpan raunioita. |
Torpalla vierailun jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti Savonlinnaa. Mielessä vilisi monenmoisia ideoita kuinka tätä tulevaa prosessia voisi lähteä työstämään. Toivottavasti saamme tulevina viikkoina ajatuksemme kasaan ja prosessin huimaan vauhtiin.
-Katariina-
♪♪♫ oi jospa oisin saanut olla mukana ♪♪♫
VastaaPoistaLuston reissu oli varmasti todella antoisa! Lisäksi Susun ja Reetan kertomien juttujen (palaverissa torstaina) perusteella teidän saamaa tietoa puun vuosirenkaista ja niiden hyödyntämisestä kannattaa ehdottomasti käyttää tässä meidän projektissa. Palaverissa tuli esille myös hyvä pointti siitä, että ehkä meidän ei kuitenkaan kannata toistaa jo tehtyä, eli kuinka vuosirenkaita tutkitaan, vaan kehitellä jotakin uutta puun vuosirenkaiden pohjalta.
VastaaPoistaMinäkin kannatan tuota viisasta puuhahmoa toteutuksessa. On kiehtovaa, että vuosirenkaissa näkyy merkkejä esimerkiksi maastopaloista. Puuhahmolla olisi tosiaan oma ainutlaatuinen historiansa, niin kuin meillä kaikilla. -Mari
VastaaPoistaItseäni kiehtoo varsinkin se, miten valtavasti tietoa yksinkertaisilta näyttäviin vuosirenkaisiin kätkeytyykään! Puun iän lisäksi lustossa voi nähdä esimerkiksi kerrostunutta tuhkaa merkkinä metsäpalosta, ja renkaan paksuus kertoo kyseisen vuoden olosuhteista. Eri puiden lustoja voi myös verrata keskenään: vanhastakin puusta voi selvittää sen elinvuodet muihin lustoihin vertaamalla. Aikamoinen arkisto tuo metsä!
VastaaPoista