Torstai on toivoa täynnä (John Steinbeck, 1954)

Sylvian muistiinpanot palauttavat torstain 14.11.2013 palaverin tunnelmiin.
Palaverin jossa karsittiin vielä lisää rönsyjä.

Edellisestä tekstistä onkin jo aikaa, vaikka kokoonnuttukin on pari muutakin kertaa.
Suljetun Facebook-ryhmän ja julkisen blogin rinnakkaiselo projektissa on ehkä sittenkin hankalaa.
Ehkä yksinkertainen jaettu kalenteri olisi sittenkin napakampi lähestymistapa.

Toteutuksesta päätimme siirtyä konkreettiseen työntekoon, kunhan varmistamme ohjaajalta että virtaviivaistettu rakenne on hänestäkin ok. Piirtäjille on kovasti töitä. Lautapeli jää ehkä vähän irralliseksi, mutta: pelaaminen on mukavaa. Näillä näkymillä toteutamme siis senkin, ikään kuin mausteeksi, makua tuomaan.

Myös Luston kuvausmatkasta sovittiin, tämäkin odottaa varmistusta ohjaajalta.

Mutta, tässä itse asiaa, kiitokset siis Sylvialle.

Tiistain puiseva palaveri.

Juksasin, tämän päivän palaveri oli (Jarnon sanoja lainaten) hedelmällisempi kuin kaikki muut palaverit tähän mennessä yhteensä!

Meillä oli paljon erilaisia ideoita, mutta ne olivat vielä hautumassa jokaisen omassa pääkopassa. Avuksi otettiin kynä ja paperi, ja kuinkas ollakaan, saimme aikaan simppelin mutta toimivan idean!

Tarkastelussa on yksi tietty puu, jonka värikästä elämää kuvataan eri aikoina. Projektimme koostuu ainakin kolmesta eri osasta: mukaan tulevat vuosirenkaat ja sukupuu, joiden avulla valitaan jokin vuosikymmen, ja tiettyä puuta ja sen ympäristöä katsotaan sitten valitun vuosiluvun vinkkelistä.

Suunnitelmat tulevat vielä muuttumaan ja hioutumaan, mutta nyt meillä on selkeä suunta.

Torstain 27.10.2013 palaverin satoa

Kokoonnuimme Varttiin.

Keskustelimme blogista, facebook-ryhmästä ja ennen kaikkea Luston vierailusta ja siellä tulleista ajatuksista.

Pohjana meillä oli muistiinpanot. Aika mukavat muistiinpanot olikin. Lustoineen, etanoineen ja kaikkineen :)

Idearetki Punkaharjun Lustoon

Heräsin aamulla kahdeksan maissa. Katsoin ulos. Jess, vettä sataa ja sataa säätiedotuksen mukaan koko päivän. Mitähän tästäkin tulee? Heitin kumpparit jalkaan ja lähdin talsimaan koululle.

Seitsemästä kolme pääsi lähtemään tälle kostealle retkelle. Hyppäsimme pikkubussiin ja suuntasimme kohti Punkaharjua. Matkalla yritimme hieman koota ajatuksia edellisen aivoriihen pohjalta, jotenkin puun tieto tulisi liittää tähän prosessiin...

Saavuttuamme Lustoon menimme ensimmäiseksi labraan, jossa saimme perinpohjaisen power point-esittelyn puiden vuosilustoista sekä niiden, että metsien tutkimisesta. Puiden vuosirenkaissa on paljon tietoa puun vaiheista, se vain tulee osata kaivaa esille! Esityksen jälkeen saimme tutustua, kuinka vuosilustoja tutkitaan konkreettisesti mikroskoopeilla ja nykyaikaisemmilla skannereilla. Pienten alkuvaikeuksia jälkeen saimme kuin saimmekin lustot näkymään lähietäisyydeltä.

Tämän jälkeen siirryimme yläkertaan ruokailemaan. Ruokailun ohessa kävimme pientä ajatuksten vaihtoa ja prosessin keskiöön tuntui vahvistuvan jonkilainen puuhahmo, joka johdattaisi oppilaat historiasta nykypäivään omasta näkökulmastaan. Mahdollisen mobiilipelin luominen tämän ympärille kuuloastaisi kiinnostavalta toteutustavalta.

Etualalla alkuperäisiä puita, taaempana entisöityä osaa.

Ruokailun jälkeen hyppäsimme takaisin pikkubussin kyytiin ja lähdimme kiertämään maastoon. Oppaanamme toimi Metsäntutkimuslaitoksen vanhempi tutkija, Teijo Nikkanen. Ajoimme Punkaharjun upeita maisemia vilkuillen kohti ensimmäistä etappia, Kuikonniemen salpalinjaa. Saavuttuamme perille näky oli yhtäaikaa upea ja karmiva. Vaikkei paikanpäällä ollut koskaan päästy tositoimiin, oli paikan näkeminen vaikuttavaa. Mieleni hyppäsi heti Väinö Linnan Tuntemattomaan Sotilaan tunnelmiin.

Taistelimme vesisadetta vastaan.

Salpalinjalta siirryimme Metsäntutkimuslaitoksen puulajipuistoa. Oli kuin olisi ajanut satumetsän läpi. Näin syksyllä osa puista oli jo tiputtanut lehtensä, mutta kesällä puistossa vierailu voisi olla vielä vaikuttavampi kokemus.

Viimeisenä etappinamme oli Laukansaaren torppa. Viimevuoden ryhmä oli työstänyt tätä historian prosessia torpan raunioista käsin. Oli mielenkiintoista tehdä omassa päässään mielikuvamatka historiassa taaksepäin torpan kultavuosiin.

Tytöt ihmettelemässä torpan raunioita.

Torpalla vierailun  jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti Savonlinnaa. Mielessä vilisi monenmoisia ideoita kuinka tätä tulevaa prosessia voisi lähteä työstämään. Toivottavasti saamme tulevina viikkoina ajatuksemme kasaan ja prosessin huimaan vauhtiin.

-Katariina-

Millaisen tarinan kerron tänään, vai kerronko

Goffman ja rooliteoriat

Lueskelin tänään junassa Erving Goffmanin klassikkoa Arkielämän roolit (1956), missä Goffman peilaa ihmisen yhteiskuntaelämää teatteriin, teatterin termeillä ja siihen, missä rooleissa me milloinkin erilaisilla näyttämöillä näymme ja mitä tapahtuu näyttämön takana, silloin kun emme näy.

Aasinsilta puuhun

Puu ei ehkä esiinny roolissa, mutta voiko puu olla enemmän kuin pelkkä näyttämölavaste?  Entä monta puuta, metsä. Millainen näyttämö metsä on, ja mille, kenelle. Voiko puu kertoa tarinan? Vai pitääkö tarinalle olla välittäjänä kirjailija, vaikkapa Veikko Huovinen tai Kalle Päätalo.
Hmm...
Vähemmän yllättäen löysin pian itseni kaikkitietävän ja paljastavan hakukoneen parista, ja eipä aikaakaan ennen kuin löysin yhden tarinan. Tai, monta tarinaa yhden tarinan sisällä. Ja vielä oman yliopiston julkaisu.

Mielenkiintoista

Tätä täytyy pohtia lisää. Makustelkaahan muutkin.

http://bit.ly/160Tltk

Puuta, heinää metsästä… ja hyvinvointia 

Metsänhistoriaa, tarinan aineksia, näkökulmia ja vinkkejä 

(Ismo Björn , Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos 2012)

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo - jos seisoo...

Ajatusten virittämistä prosessiin - ja haastatteluja

Varhain tiistaiaamuna kokoonnuimme OKL:n sohville virittämään aivojamme aiheeseen. Saara, joka tekee aiheesta kandintyönsä, ehkä gradunsakin, saapui haastattelemaan meitä.
Ajatukset ovat vielä sekavat, muodostumassa. Omassa päässäni lyö tyhjää ja takaraivossa on ajatus aiheen riittävästä rajaamisesta sekä toive ryhmän luovuudesta. Sessio on loistava. Yhteinen tieto- ja ajattelupohja rules ok :)
Perjantaina osa ryhmäläisistä on lähdössä Luston maastoon ideointiretkelle. Jännä nähdä, löytyykö näistä Katariinan tekemistä muistiinpanoista heille ajatuksensuuntaajia, vai syntyykö jotain uutta.


Hissan prosessi – Puun Tieto Aivoriihi 15.10.13


• Oman lähihistorian tutkiminen, juuret, sukupuu
- Omat juuret ja historiallinen tieto, sukupolvi, sukupuu, oman kotiseudun historia
• Puun vuosirenkaat, mitä puun elämänvarrella on tapahtunut
• Mikä on ollut puun rooli suomalaisten historiassa
• Mahdollinen puuhahmo ”kertojana”
• Millaiset juuret sinulla on?
• Puun ystävät, eläimiä?


• Historian opetussunnnitelma
- Esihistoriallinen aika, ensimmäiset korkeakulttuurit
- Maanviljaly, kirjoitustaidon ja valtioiden synty (Egypti)
- Eurooppalainen sivilisaatio, Antiikin Ateena ja Rooma
- Tiede, taide ja uskonto

Puun tietoa. Tietoa maailmasta. Maasta. Ihmisestä. Ajasta eilen, tänään ja huomenna.

Tämän prosessin tarkoituksena on luoda uusi oppimisympäristö puun tiedosta. Prosessin ryhmätyöalustaksi loimme Facebook-ryhmän, ja prosessin taltiointiin julkisesti blogin, Blogger-palvelussa. Blogin suhteen toteutamme jaettua johtajuutta; jokainen ryhmäläinen kutsutaan blogin hallinnoijaksi, ja jokaisella on oikeudet luoda, muokata ja poistaa sisältöä ja blogin ulkoasua.